Matkalla-kirjoituskilpailun satoa: Eräs unelmamatka

Matkalla-kirjoituskilpailun satoa: Eräs unelmamatka

Kategoria: Kaukomatka Kirjoituskilpailun satoa
Lisätty: toukokuu 8, 2014

Kiina on monen matkailijan vuosikymmenten haave. Se on kaukana, eksoottinen ja outo. Jotain tuosta kaikesta kiteytyy Kiinan muuriin. Sen näkeminen merkitsi Eilaliina Seppälälle paljon siinä elämänvaiheessa, kun työ vaihtui eläkepäiviksi. ”Minä Kiinan muurilla!”

Tutustu Kiinan matkaan Lomalinjan nettisivuilla.

Eilaliina Seppälä : Eräs unelmamatka

Vettä sataa lähes kaatamalla. Kyyhötän yhä märempänä viidentoista muun matkaseuralaisen kanssa Taivaallisen rauhan aukiolla ja opas kertoo Kiinan hallinnoinnista innosta puhkuen, ikään kuin ollenkaan noteeraamatta säätilaa.

Sadetakiksi luulemani vaate imeytyy ihoani vasten ja jalkateräni alkavat tuntua märiltä kävelykenkien sisällä – ja minua palelee!

Olen varma, että huomispäivänä, joka pitäisi olla matkan odotetuin kohokohta, herään karmeassa flunssassa, kurkku kipeänä ja kuumeisena.

Seuraava aamu valkenee puolipilvisenä, ei onneksi sateisena. Olen nukkunut ihan hyvin ja oloni muutenkin on aivan kunnossa, varmaankin johtuen kiinalaisesta puolentoista tunnin hieronnasta, jossa muutamien ryhmäläisten mukana illalla kävin. Hoito oli ihanaa vääntöjen ja koputtelujen vastaanottamista, mutta kun hierojani otti esiin kumivasaran ja alkoi paukutella kinttujani, sanoin sille osiolle KIITOS EI!

Aamiaisen jälkeen lähdemme ajelemaan bussilla Pekingin halki kohti vuoristoa ja poikkeamme matkalla laamalaistemppeliin, joka on vaikuttava kohde. Pääsen itsekin hartaaseen tunnelmaan rukousmyllyä pyöräyttäessäni. Ruokailemme pyöreän pöydän ääressä.

Iltapäivän hetkenä näen bussin ikkunasta jotakin todella eksoottista, hetken aikaa on näkyvissäni kiemurteleva, harmaa, pitkä, matomainen rakennelma – KIINAN MUURI!

Sydämeni ottaa ylimääräisiä lyöntejä, tunnelma kohoaa kattoon.

Nousemme hissillä ylös, minä saan matkaseuraksi pari kiinalaista tyttöä, jotka ihan selvästi seuraavat ystävällisesti vointiani ja toinen jopa vaunusta poistuessamme auttaa minua kädestä pitäen. Koen sen hyvin lämpöisenä vanhemmasta ihmisestä huolehtimisena, vaikka toisaalta suomalainen sisu hiukan herää ja sanon: ”Olenko minä noin vanha?”

Nyt ei enää ole kuin jokunen kivirappu ja muurilla ollaan kävelemässä. Hetki on kauan odotettu ja tuntuu mahtavalta. Minä Kiinan muurilla!

Kävelemme mieheni kanssa pysähdellen ja valokuvia napsien ja ennen kaikkea katsellen ja ihmetellen. On käsittämätöntä, miten muuri on kestänyt sateet ja tuulet tuhansien vuosien ajan ja ylipäätään, miten paljon työtä sen rakentaminen on vaatinut. Mieleni on nöyrä ja hiljainen.

Kiinan muurille pääsy oli minulle pitkäaikainen unelma, joka nyt sinetöi eläkkeelle jäämiseni rakkaasta työstäni.