Arkkitehtuurimatka Pariisiin

Arkkitehtuurimatka Pariisiin

Kategoria: Kulttuurimatka
Lisätty: heinäkuu 6, 2016

 

 

Pariisi on kaupunki, joka on lukemattomia kertoja äänestetty maailman viehättävimmäksi kaupungiksi. Mikä tekee juuri Pariisista niin suositun? Syy Pariisin viehätysvoimaan piilee paitsi sen kauneudessa myös sen arkkitehtuurin aikakerrostumissa, jotka vaihtelevat korttelista ja kaupunginosasta toiseen siirryttäessä. Eläväisen suurkaupungin jokainen kadunkulma kantaa muistoja ja  tarinoita eurooppalaisen kulttuurin  historiasta samalla kun se luo sen nykyisyyttä. On sanottu, että Pariisista pitäisikin oikeastaan puhua monikossa: Pariisit. Miten siis tutustua Pariisien rikkaaseen kudelmaan vajaassa viikossa? Huhtikuinen Pariisi inspiroi kauneudellaan ja huomaan laatineeni viisipäiväisen taide- ja arkkitehtuurimatkamme ohjelmaa vähän kuin hääpuvun reseptillä: jotain uutta, jotain vanhaa, jotain lainattua, jotain omaa ja jotain sinistä…

1. päivä: Eiffel Torni ja Laura Ruohosen pieni muotitalo Montparnassella.
Tavattuani ryhmäni Charles De Gaullen lentokentällä aloitimme Pariisiin tutustumisen nousemalla Lomalinjan bussiin, jossa paikallisopas Lea Nousiainen  kertoi meille yleistietoutta ranskalaisesta ja pariisilaisesta elämäntavasta. Saavuimme Pariisiin komeasti pitkin luksusliikkeiden reunustamaa Champs Elyséetä ja Napoleonin Riemukaaren sivuitse ja  jatkoimme matkaa kohti insinööri Gustaf Eiffelin tornia,  jonka ravintolaan nousimme hissillä juhlistamaan saapumistamme ”valon kaupunkiin.” Vuoden 1889 maailmannäyttelyä varten rakennettu Eiffelin torni herätti aikoinaan runsaasti vastusta myös taiteilijoiden ja muun kulttuuriväen parissa. Tornin tunnettu vastustaja, kirjailija Guy de Maupassantin kerrotaan kuitenkin lounastaneen tornin ravintolassa päivittäin. Kun häneltä tiedusteltiin syytä tähän, hän vastasi, sen olevan ainoa paikka Pariisissa, johon torni ei näy!
Seurasimme Maupassantin esimerkkiä ja nautimme ravintolasta avautuvista huikeista ja tornittomista Pariisin näkymistä ja kolmen ruokalajin lounaasta viineineen. Tervetuliaisaterian jälkeen matkamme jatkui hotellille, jonne vetäydyimme hetkeksi asettumaan ja keräilemään voimia illan metroretkeä varten. Lounaan jälkeen olikin jo aika suunnistaa hotellille, jonne pikkubussimme pujotteli suurkaupungin ruuhkan lävitse. Asetuimme huoneisiin ja keräilimme hieman voimia edessä olevaa Montparnassen iltaretkeä varten. Montparnasse tunnetaan erityisesti 1900-luvun alkuvuosikymmenien avantgardististen taiteilija-  ja kirjailijapiirien ansiosta, mutta siellä sijaitsee myös vaatesuunnittelija Anna Ruohosen pieni muotitalo, Petite Maison de Couture.

Annan puoliso, arkkitehti Pekka Littow oli lupautunut esittelemään meille suunnittelemaansa rakennusta. Odotin innolla  tätä vierailua, sillä en voi olla tuntematta suoranaista kansallisylpeyttä siitä, että saatoin esitellä ryhmälleni myös nykypäivän suomalaisia taiteilijoita, jotka ovat toimivat Pariisissa ja myös menestyvät siellä: Anna Ruohosen muotitalo valittiin syyskuussa 2014 Pariisin parhaaksi muotitaloksi!

Lasiset erkkerit toimivat kolmessa kerroksessa näyteikkunoina, joissa pienen muotitalon valmistusprosessi avautuu osaksi katumaisemaa: suunnittelu, kaavojen valmistus ja kankaan leikkaus sekä ompelu, kaikki omissa kerroksissaan

Lasiset erkkerit toimivat kolmessa kerroksessa näyteikkunoina, joissa pienen muotitalon valmistusprosessi avautuu osaksi katumaisemaa: suunnittelu, kaavojen valmistus ja kankaan leikkaus sekä ompelu, kaikki omissa kerroksissaan.

Katunäkymä talosta Näkymä terassilta

Myös itse rakennus on todella hieno: pienellä, kolmiomaisella tontillaan se asettuu kauniisti ympäröivien vanhempien rakennusten lomaan. Ylinnä on vielä henkilökunnan taukotila ja kattoterassi, josta on huikeat näköalat bulevardin tuuheiden puunlatvojen ylitse, joissa nyt keväällä vaahterat ojentelivat pieniä keväisiä kukkakimppujaan.

Anna Ruohonen kertoi meille kalusteiden olevan osin pois paikoiltaan johtuen muotinäytöksestä, jonka he olivat järjestäneet talossa pari päivää aikaisemmin. Kellarissa saimme vielä kurkistaa salaluukkuun, josta alkava käytävää johtaa Pariisin laajaan viemäriverkostoon. Tämä kaupunki on täynnä salaisuuksia…  Kiitimme lämpimästi Annaa ja Pekkaa ja päätimme iltamme katsastamalla Montparnassen kuuluisimpia taiteilijakahviloita, La Coupolea ja Le Dômea. Päätimme mennä sulattelemaan kokemuksia lasilliselle Le Selectiin, joka on säilyttänyt 1920-luvun tunnelmansa ja charminsa ajalta jolloin siellä viihtyivät mm. Scott Fitzgerald, Ernest Hemingway ja Pablo Picasso.

2.päivä: Moderni Pariisi, Montmartren taiteilijakukkula, Louis Vuitton Museo ja Orsayn museo
Ranskan vallankumousta seurannut porvariston vallan nousu teki Pariisista 1800-luvulla maailman pääkaupungin, jossa moderni arkkitehtuuri ja taide hakivat yhä uusia muotoja ja jonka sykkivään elämään suomalaisetkin taiteilijat hakeutuivat.  Aamiaisen jälkeen lähdimme pikkubussilla kohti modernin boheemitaiteilijamyytin syntysijoja, Montmarten kukkulaa.

Moulin de la Galette, Radet-mylly Ensimmäinen teräsbetonikirkko

Montmartren vanhojen myllyjen tilalle rakennetut kabareet vetivät taiteilijoita ja huvittelunhaluista porvaristoa ja viestivät uusien aikojen koittamisesta 1800-luvun jälkipuoliskolla: Moulin Rouge, Moulin de la Galette ja taiteilija-asuntola Bateau-Lavoir, jossa viettämäänsä aikaa Picasso myöhemmin muisteli elämänsä onnellisimpana.
Montmartren juurella on myös vähemmän tunnettuja taidehistoriallisia kohteita. Kukkulan juurella kävimme ihmettelemässä myös aikaansa edellä ollut teräsbetonista kirkkoa ja vertailimme sitä Sacre Coeurin basilikaan, jonka juurelta avautuu Amélie- elokuvastakin tunnettu huikea näkymä Pariisin ylle.

Suzanne Valadonin atelje

Suzanne Valadonin ateljee

Montmartren museoon on entistetty Suzanne Valadonin altejee. Museo sijaitsee viehättävässä, puutarhan ympäröimässä vanhassa talossa, jossa Valadonin lisäksi asui mm. Auguste Renoir. Kukkulan sivukaduilla ja sen viinitarhan liepeillä voi vieläkin aistia kylämäisen tunnelman, jossa Suomen kultakauden taiteilijoista viihtyi erityisesti Ville Vallgren, joka tituleerasikin itseään nimellä ”Ville de Paris”. Havis Amanda, jonka malleina oli kaksi nuorta pariisitarta oli aikoinaan taideskandaali Helsingissä. Vallgren asui ruotsalaisen kuvanveistäjä-vaimonsa Antoinette Råströmin kanssa Montmartren rue Gabriellella.

Creme Caramel, jälkiruoka Mère Cathrinessa

Creme Caramel, jälkiruoka Mère Catherinessa

Retkemme päätteeksi lounastimme vielä aamupäivän rauhasta hiljaisen Place de Tertren varrella sijaitsevassa ravintola Chez La Mère Catherinessa.

 Vaikka perusta Pariisin maineelle modernin taiteen johtavana kaupunkina syntyikin 1800-luvulla, ovat kunnianhimoiset arkkitehtuuri- ja taideprojektit nykyisinkin osa elävää Pariisia. Lounaan jälkeen ajoimme kohti päivän toista retkikohdetta, muotilaukkujen myynnistä kertyneillä miljoonilla rahoitettua Louis Vuitton –museota. Vuonna 2014 avattu taidemuseo on Ranskan rikkaimman miehen, Bernard Arnaud’n pitkäaikainen unelma. Nähtyään Bilbaon Guggenheim -museon  Arnaud tiesi, kenet halusi museonsa arkkitehdiksi: kanadalaissyntyisen Frank Gehryn, joka on tunnettu veistoksellisista rakennuksistaan. Museossa on Vuitton säätiön keräämän nykytaidenäyttelyn lisäksi esillä vaihtuvia näyttelyitä.

Vuitton-museon terassilta on hienot näkymät La Défenceen, Pariisin bussiness-kaupunginosaan. Lasisia ”purjeita” väritti Daniel Burenin Observatory of light- tilateos. Frank Gehryn yllätyksellinen arkkitehtuuri on tehty koettavaksi tilassa liikkumalla. Pohjakerroksessa on  Olafur Eliassonin tilateos, johon suomalainen Samuli Kosminen on ollut tekemässä äänimaisemaa.

Kuva Orsay museosta kellon takaa.

Kuva Orsay museosta kellon takaa

Päivän päätteeksi menimme vielä Orsayn museoon katsomaan Montmartren taiteilijoiden aikaansaannoksia.
Orsayn museon huikea kokoelma pitää sisällään ranskalaista taidetta 1800-luvun puolivälistä vuoteen 1914.Vanhaan 1800-luvun rautatieasemaan tehty Orsayn museo on Euroopan suurimpia taidemuseoita.

3.päivä: Suuri vuosisata: Marrais-kävely, Pompidou-keskus ja Illallisristeily
Lauantai-aamuna saimme nukkua hieman pitempään ja tapasimme aulassa kymmenen aikoihin lähteäksemme kävelyretkelle Marrais’n kaupunginosaan Seinen oikealle rannalle. Päämäärämme  tällä retkellä oli saada tuntumaa erityisesti 1600-ja 1700-luvun alun, eli ”suuren vuosisadan”  Pariisiin. Vierailimme tunnelmallisessa St-Paulin Pyhän Ludvigin kirkossa, jonka peruskiven Ludvig XIII muurasi 1600-luvun alkupuolella. Jatkoimme matkaamme maailman kauneimmaksikin aukioksi mainitulle Place des Vosgesille, jonka varrella Victor Hugokin asui kirjoittaessaan Kurjat -romaaniaan. Seikkailimme taivaalle ilmestyneen pullean sadepilven painostamina melko rivakkaan tahtiin läpi Marraisn’n juutalaiskorttelin kapeiden kujien ihaillen kuitenkin sen vanhoja rakennuksia ja ehdimme kuin ehdimmekin Pompidou-keskuksen suojiin juuri sateen alkaessa.

Pompidou-keskuksen edusta on kauniilla säällä suosittu tapahtumapaikka

Pompidou-keskuksen edusta on kauniilla säällä suosittu tapahtumapaikka

Presidentti Pompidoun aikana, 1970-luvun lopulla rakennettu ”jättimäinen kulttuurikone” on edelleen hyvin suosittu pariisilaisten itsensä parissa. Tässä Renzo Pianon ja Richard Rogersin ”brutalistisessa” mestariteoksessa on esillä Ranskan valtion nykytaiteen taidekokoelmat ensimmäisen maailmansodan jälkeiseltä ajalta sekä usein huolella koottuja erityisnäyttelyitä. Päätimme puolipäiväsen retkemme museolle ja sovimme tapaavamme illalla taas hotellin aulassa, josta meidät noudettaisiin illallisristeilylle.

 

Pompidou-keskuksesta avautuu hienotnäkymät Pariisin vanhaan keskustaan

Pompidou-keskuksesta avautuu hienot näkymät Pariisin vanhaan keskustaan

Illan hämärtyessä nousimme juhla-asuissamme Seinen risteilyalukseen, jossa aloitimme illan nauttimalla kuohuviinistä ja Susanna Haaviston elämänmakuisista Piaf-tulkinnoista. Juhlaillallista nauttiessamme vakuutuimme yhä enemmän Pariisin kauneudesta katsellessamme sen rantoja, siltoja ja rakennuksia iltavalaistuksessa. Päätimme käydä huomisen keskiaikapäivämme aikana kävelemässä myös Seinen rannan laitureilla tutkimassa kuinka nopeasti Seine virtaa.  Aluksemme saapuessa takaisin Eiffelin tornin juurelle ehdimme juuri sopivasti nähdä tornin sädehtivän juhlatuikkeessaan, joka syttyy aina tasatunnein

4.päivä – Keskiaikainen Pariisi
Sunnuntaina oli aika rauhoittua ja lähteä etsimään vanhan Pariisin  ydintä Ile de la Citén saarelta.Pariisin keskiaikaisista asuinrakennuksista ei ole montaa jäljellä, mutta kävimme katsomassa muutamaa Pariisin vanhimpiin kuuluvaa asuintaloa Seinen oikealla rannalla.

Keskiaikaisia asuintaloja

Keskiaikaisia asuintaloja

Notre Damen tuomiokirkko

 

Kävelimme St Louisin saaren kautta Notre Damen aukiolle. Ihailtuamme goottilaista arkkitehtuuria ja kivenveistäjien mielikuvituksekkaita taidonnäytteitä jatkoimme Ranskan keskipisteen kautta matkaamme värikkäälle lintu- ja kukkatorille jossa kirkkaan vihreät ja punaiset papukaijat sukivat höyheniään.  Kävimme tarkistamassa ajan Ranskan ensimmäisestä julkisesta kellosta Consierge -palatsin seinältä ja huomasimme, että meillä oli aikaa käydä nauttimassa maitokahvit ja kroissaintit ennen kuin astuisimme  St. Chapellen kuninkaallisen kappelin huikeiden lasimaalausseinien sinihämyisenä väreilevään tunnelmaan.

St. Chapellen lasimaalaukset

St. Chapellen lasimaalaukset

Sadekuuro lähestyy Seinen yllä

Jatkoimme kävelyämme Seinen rantaa pitkin ja saavuimme kauniille Place Dauphinelle jonka varrella asuivat iki-ihanat Yves Montand ja Simone Signoret . Astelimme Pariisin vanhinta siltaa, Pont Neufiä, pitkin Seinen vasemman rannan latinalaiskortteleihin, joissa latinaa puhuttiin yleisesti vielä 1789 vallankumoukseen asti.  Pariisiin kuuluisiin yliopistoihin tultiin jo keskiajalla Suomestakin opiskelemaan. Vasemmalla rannalla meidät yllätti sadekuuro ja vetäydyimme sadetta pitämään kuuluisaan englanninkielisten kirjailijoiden olohuoneena toimineeseen Shakespeare and Company-kirjakauppaan. Söimme maistuvan lounaan viehättävässä Art deco- tyylisessä ravintolassa ja käväisimme Luxemburgin puistossa etsimässä kohtaa, jossa Pariisiin kotiutunut kultakauden suomalaistaiteilija, Albert Edelfelt maalasi Luxemburgin puistossa –teoksensa. Päivän päätteeksi vierailimme vielä Clunyn keskiaikamuseossa, jonka hämärissä saleissa lepuutimme silmiämme keskiaikaisten kuvakudosten hienostuneessa arvoituksellisuudessa. Tämän Clunyn apotille 1400-luvulla rakennetun kaupunkipalatsin alakerrasta löysimme Pariiseihin tutustumistemme lopuksi myös Pariisin vanhimpia kerrostumia: Gallialais-roomalaisen Lutetian kaupungin kylpylän komeiden holvikaarien kannattelemat laajat salit.
Palasimme hotellille jalat väsyksissä mutta mieli täynnä sulateltavaa! Seuraavana päivänä paluumatkalle Suomeen. A bientôt Paris!

Silva Artto, asiantuntijaopas, arkkitehtuuri