Matkalla-kirjoituskilpailun erikoispalkinto

Lomalinjan Matkalla-kirjoituskilpailun erikoispalkinnon sai Maire Jääskeläinen tarinallaan Unohtumaton matka.  Tuomariston sanoin ” tekstiä lukiessa syntyi vahva ’siellä olon’ -tunne”. Unohtumaton matka kuvaa Lomalinjan Armenian matkaa, joka on ollut matkailijoiden kestosuosikki jo useamman vuoden ajan.

Maire Jääskeläinen: Unohtumaton matka

”Olet saapunut päämäärään”, navigaattorin miesääni voisi ilmoittaa meille.

Kymmenen hengen umpiväsynyt joukko vääntäytyy ulos pikkubussista. Ensimmäisenä ulosastunut on vähällä tallata lehmänsontaan ja lehmä itse tervehtii saapunutta ryhmää puun varjosta. Matkatoverien nauru on väsyneen hysteeristä ja kaikki katselevat pöllämystyneinä ympärilleen. Läheisen talon takapihalla virittelee myös kukko aamukäheää ääntään. Auton vieressä kohoaa kolmemetrinen, kookkaista punatiilistä rakennettu muuri, jota komistaa jykevä, kaksiosainen rautaportti. Mihin lopulta päädyimme?

Tätä olimme pähkäilleet koko matkan lentokentältä tälle portille asti ajaessamme mutkittelevaa, vihreille rinteille nousevaa ja alas usvaisiin laaksoihin laskeutuvaa tietä monen uneliaan, uuteen aamuun heräilevän pikkukylän läpi, joissa vain lehmipaimenet olivat laumansa kanssa liikkeellä. Tie kävi koko ajan möykkyisemmäksi, kuoppaisemmaksi, muuttuen lopulta lähes kinttupoluksi kunnes yhtäkkiä … perillä.

Missä siis olemme?

Tämä on Nazervanin pikkukylä, Armeniassa ja portin takaa pitäisi löytyä majatalomme.  Raskas portti aukeaa ja astumme… paratiisiin.

Meidät ottaa vastaan hymyilevä emäntämme Laura sekä oppaamme Marianne. Muurin sisäpuolella kukkivat köynnösruusut ja puutarhassa ovat kypsymäisillään kirsikat ja aprikoosit. On varhainen alkukesän aamu vuonna 2011.

Talon terassille, josta oli näkymä kaukana siintäville vuorille, oli katettu ihana aamiainen yrttiteetä, kahvia, leipää, leikkeleitä, munakasta, kotijuustoa, kurkkua, tomaattia, omatekoista jugurttia ja aprikoosihilloa. Kaikki oli valmistettu Lauran keittiössä omista tai lähikylien tuottajien luomuraaka-aineista. Terassilla olevasta hanasta saimme vuorilta virtaavaa kirkasta, raikasta juomavettä.

Vierastalo on mitoitettu kymmenelle hengelle, joten kodikas tunnelma säilyi koko matkan ajan. Huoneisiin asetuttuamme ja virkistäydyttyämme pihalla olevassa pienessä uima-altaassa olimme valmiit kuulemaan tulevasta viikko-ohjelmastamme.

Marianne on asunut pitkään Armeniassa ja hänellä on vankka tuntemus maasta, sen oloista ja kulttuurista.

Ystäväporukkamme oli löytänyt tämän matkan Lomamatkojen esitteestä kohdasta ”Harvinaisia helmiä”. Meitä kiinnosti lupaus asumisesta maaseudulla pienessä vierastalossa eikä kaupungin hotellissa sekä tämän pienen, lähes tuntemattoman maan sijainti Kaukasuksella Mustanmeren ja Kaspianmeren välissä. Kartasta näkyi, että maan naapurivaltioita ovat Georgia, Azerbaidzan, Turkki ja Iran. Takavuosien radio-ohjelmista muistui mieleen kuvitteellinen radioasema ”Radio Jerevan”, joka ilmoitti: ”Kysykää mitä haluatte, me vastaamme, mitä haluamme.”

Taustaksi tuleville retkillemme saimme Mariannelta muutamia faktoja tästä maasta. Armeniassa on ollut asutusta jo v. 700 eaa.  Ilmasto on mannerilmasto, jolloin kesät ovat kuumia ja talvet kylmiä. Meillä oli siis ihanteellinen aika matkustaa. Maa on vuoristoista ja Armenian kolmemiljoonaisesta kansasta yli miljoona asuu pääkaupungissa, Jerevanissa. Maa sijaitsee muinaisen Idän Silkkitien varrella ja Raamatun mukaan Nooan arkki rantautui Ararat-vuorelle, joka nykyisin on Turkin puolella, mutta on se vuori, joka häämöttää vierastalon terassilta katsottaessa.

Armenia oli ensimmäinen maa, jossa kristinusko otettiin valtionuskonnoksi. Uutta tietoa kaikille oli se, että vuonna 1915 turkkilaiset olivat tehneet etnisiä puhdistuksia, jolloin eri tietolähteiden mukaan jopa puolitoista miljoonaa armenialaista tapettiin.

Myöhemmin kävimmekin Jerevanissa Armenian kansanmurhan muistomerkillä, joka oli vaikuttavimpia käyntikohteita matkallamme. Se on suuri alue kaupungin yläpuolella kohoavalla kukkulalla, jossa monumentin sisätiloissa palaa ikuinen tuli ja soi hiljainen musiikki.  Alueeseen kuuluu myös museo ja puisto, jonne eri valtioiden päämiehet ovat istuttaneet puun uhrien muistoksi, muun muassa Tarja Halonen vuonna 2005.

Armenia kuului Neuvostoliittoon, kunnes se Neuvostoliiton hajotessa itsenäistyi vuonna 1991. Maa on aika köyhää ja työttömyys on korkea. Kaikkialla näkee neuvostovallan aikaisia kesken jääneitä rakennuksia, luurankotaloja. Armenialaisia on muuttanut ulkomaille arviolta useita miljoonia ja muun muassa USA:n ulkoarmenialaisten säätiö rahoittaa monia hankkeita Armeniassa.

Ihmisten ystävällisyys ja vieraanvaraisuus ovat silmiinpistäviä. Vierailimme muun muassa maalaistalossa, jossa paistettiin maauunissa paikallista lavash-leipää ja sen jälkeen saimme nauttia isäntäväen kanssa ulkona mahtavan lounaan paikallisine herkkuineen. Paikallisen tavan mukaan maljoja kohotettiin mitä moninaisimpien asioiden kunniaksi.

Viikon aikana saimme tuntuman tämän maan vastakohtaisuuksiin. Jylhissä vuoristoissa on historia koko ajan läsnä kirkkoineen ja luostareineen. Vuorten rinteillä kulkevat yrttien keräilijät isot pussit kaulallaan ja tasangoilla vaeltavat paimentolaiset karjalaumoineen. Sevan-järven ja sen ympäristön kauneus ihastutti.

Paluumatkalle saimme ylimääräistä jännitystä, sillä kuljettajamme ajoi käytöstä poistettua vuoristoista maisematietä, mutta tien vauriot olivat sellaisia, että matkamme oli katketa useaan kertaan. Takaisin ei olisi päässyt kääntymään.

Kaupungissa kilometrien pituisella kadulla vieri vieressä olevat pelihallit ja yökerhot räikeine neonvaloineen houkuttelivat asiakkaita. Uusrikkaiden linnamaiset, vartioidut talot ja superhienot ajopelit sekä toisaalla hökkelikylien asumusten katseleminen saivat ajattelemaan, miten epäoikeudenmukaisesti aineellinen hyvinvointi jakautuukaan.

Hyvinjärjestettyjä matkoja ja mielenkiintoisia matkakohteita on lukemattomia, mutta tämä matka jäi mieleen! Usein sanotaan, ettei majapaikalla ole niin väliä, sillä siellähän käydään vain nukkumassa. Mutta kyllä oli ihana palata päivän retkiltä ”kotiin”, nauttia terassilla Lauran loihtima, maukas ateria ja jäädä sen jälkeen vielä istuskelemaan sametinpehmeään kesäiltaan katselemaan silmää hiveleviä maisemia.