Matkalla Pekingissä, Xiningissä ja Tiibetissä

Matkalla Pekingissä, Xiningissä ja Tiibetissä

Kategoria: Kaukomatka
Lisätty: syyskuu 13, 2013

1. pvä

Saavuimme huonosti nukutun yön jälkeen Pekingin lentokentälle seitsemältä aamulla paikallista aikaa.  Päästyämme bussikuljetuksella hotellille nukuimme pahimman väsymyksen pois. Kahden maissa päivällä kiskoimme itsemme ylös sängyistä ja lähdimme tutkimaan Pekingin läntistä keskusta-aluetta, Dongchengiä.

Kuljimme läpi Wanfujingin, massiivisen ostoskadun, ja käännyimme vilkkailta kaduilta pohjoiseen pienemmälle kujalle yhteen Pekingin idyllisistä hutongeista. Näiden vanhojen asuinkortteleiden kadut läpileikkaavat edelleen pekingiläistä arkea; lapsia, kissoja, koiria, ohi ajavia mopoja, korttia pelaavia vanhempia miehiä, pyykkiä peseviä naisia ja sitkeitä kauppiaita.

Keittiö syvällä hutongissa

Söimme lounaaksi friteerattua pinaattia ja munakoisomuhennosta hieman vilkkaammalla hutongin kadulla. Toista tuntia käveltyämme totesimme Pekingin välimatkat turhan pitkiksi jalan taitettaviksi. Otimme metron etelämmäksi kohti Lonely Planetin matkaoppaan osoittamaa pyörävuokraamoa. Siellä iloinen pekingiläinen vuokrasi meille pyörät vuorokaudeksi ja lähdimme varoen polkemaan suurkaupungin arvaamattomaan ja sekavaan liikenteeseen. Onnistuimme väistelemään kaksi-, kolmi- ja nelipyöräisiä mopoja, autoja ja tuhansia ihmisiä ja kävimme ihailemassa taivaan temppeliä. Temppeliltä poljimme pienen harhailun jälkeen syömään illallista ja lähdimme hotellille. Ajoimme hieman rauhoittuneilla kaduilla ohi taivaallisen rauhan aukion ja sitä ympäröivien hallintorakennusten, läpi vielä yhden hutongin ja pitkin Wanfujingiä. Kadun täyttivät rullaluistelijat, katutanssijat ja muut perjantai-iltaa aloittelevat ihmiset.

Hutong Taivaallisen rauhan aukion eteläpuolella

2. pvä

Aamulla jätimme pyörät kielletyn kaupungin pohjoislaidalle tarkoituksenamme jatkaa kaupungin eteläpuolelle. Päämäärätietoisesti elehtien pääsimme pekingiläisen yksityisyrittäjän kanssa yhteisymmärrykseen mopokyydin hinnasta. Kolmipyöräinen, pelottavasti nitisevä kulkuneuvomme rymisteli kuusikaistaista valtatietä Taivaallisen rauhan aukiolle. Kiertäessämme yhdessä Kiellettyä kaupunkia, oppaamme kertoi monipuolisesti kaupungin historiasta, rakennuksista ja keisareista. Tutustuimme lähemmin keisarin asuntoon sekä keisarilliseen puutarhaan.

Kielletty kaupunki

Yhteisen kierroksen jälkeen palasimme kielletyn kaupungin pohjoispuolelle ja otimme pyörät allemme. Ajoimme Beihai-järven ohi Qinhai- ja Houhai-järvien ympäröimälle hutongille. Puikkelehdimme sokkeloisilla pienkujilla ja söimme lounaan kuuluisassa Hutong-pizzeriassa. Ruoan päälle joimme oluet viereisellä kattoterassilla ja poljimme hotellille.

Qinhai- järven rannalla

Iltapäivällä lähdimme palauttamaan pyöriä. Matkalla poikkesimme katukeittiökadulle, jonka tarjontaan kuului muun muassa nuudeleita, riisiä, mustekalaa, haikalaa, hedelmiä, katkarapuja, lisää rapuja, skorpioneja, ostereita, tuhatjalkaisia sekä vaikuttavan monipuolinen sammakkovalikoima. Käytyämme vielä katsomassa Pekingin modernia arkkitehtuuria edustavaa CCTV rakennusta poljimme jälleen Pekingin ydinkeskustan halki palauttamaan pyörämme. Illallisen jälkeen menimme tunnettuun East Shore Jazz Cafehen Qinhai-järven rantaan kuuntelemaan taidokasta jazz-keikkaa.

Katukeittiöt Wangfujingin kupeessa

3. pvä

Aamulla lensimme Pekingistä Xiningiin, Qinhain maakunnan pääkaupunkiin. Kysyimme meille täysin tuntemattomassa kaupungissa oppaaltamme mahdollisia tutkimuskohteita ja hän suositteli meille hotellin viereistä puistoa sekä kaupungin keskustaa.  Puisto levittäytyi kaupungin halki virtaavan joen ympärille. Paikalliset ihmiset viettivät sunnuntai-iltapäiväänsä loikoillen auringossa, uiskennellen joessa, juoden pussikaljojansa tai kierrellen kaunista puistoa ystävien kanssa. Puiston laidalla pysähdyimme hetkeksi katselemaan paikallisia häämenoja. Kaikki vaikuttivat hyväntuulisilta ja kohteliailta sekä hyvin kiinnostuneilta meistä. Länsimaiset kasvot olivat tässä Kiinan kahden miljoonan ihmisen pikkukaupungissa suhteellisen harvinainen näky. Otimme innostuneista ihmisistä runsaasti kuvia ja käveltyämme puistossa pari tuntia hyppäsimme taksiin. Matkaoppaamme oli kirjoittanut lapulle osoitteen, jonka ojensimme kuskille.

Puistossa Xiningissä

Keskustassa kävelimme vailla tietoa päämäärästämme ja katselimme kaupungin menoa. Jonkin aikaa vaellettuamme löysimme pitkän ja kapean pienkojujen reunustaman kadun, jossa myytiin monipuolisesti hedelmiä, vihanneksia leivonnaisia, lihaa ja muuta syötävää. Puikkelehdimme pitkin katua ja yritimme löytää evästä seuraavan päivän junamatkaa varten. Kauppiaat olivat kohteliaita ja hymyilivät meille. He eivät tyrkyttäneet myytäviään kuten usein esimerkiksi Pekingissä ja hinnat olivat todella matalat, vaikkakin huomasimme muutaman ostoksen jälkeen vaakojen antavan meille jostain syystä kolmanneksen lisää hintaa paikallisten ostoksiin verrattuna. Emme kuitenkaan välittäneet tästä, vaan lähdimme torilta tyytyväisinä repussamme pari hunajamelonia, leipää, lichejä sekä meille tuntemattomia mutta herkullisia oransseja hedelmiä. Näytimme taksikuskille toista matkaoppaamme kirjoittamista sanoista ja päädyimme hotellillemme.

Torikatu Xiningissä

4. pvä

Otimme taksin keskustaan ja saimme viidentoista minuutin osoittelun ja elehdinnän jälkeen aamiaista paikallisessa kahvilassa. Kiersimme vielä kaupungilla ja täydensimme eväsvarastojamme nuudeleilla, leivällä ja torin antimilla, sillä hunajamelonit ja lichit eivät riittäneet tuntia pidempään illalla hotellissa.

Palattuamme hotellille tapoimme vielä jäljellä olevaa aikaa kiertelemällä lähikaduilla. Pienen harhailun jälkeen päädyimme valtavaan ostoshalliin, missä vaikutti olevan kaupan kaikkea kuviteltavissa olevaa: vihanneksia, hedelmiä, grilliruokaa, astioita, kodinkoneita, elektroniikkaa sekä paljon muuta. Rekat purkivat ja lastasivat lavojaan hallissa taukoamatta. Hallissa viettämämme puolentoistatunnin aikana ehdimme hädin tuskin kiertää puolet koko paikasta. Täälläkin ihmiset ihmettelivät meitä ja innostuivat joko porukalla poseeraamaan meidän kuvissa tai seuraamaan kuvaamista naurusta hihkuen. Myöhemmin kuulimme matkaoppaaltamme hallin olevan yksi Xiningin suurista tukuista, missä voi asioida sekä yksityisasiakkaat että yritykset.

Tauolla töistä. Xining

Oppaamme saattoi meidät junaamme kahdeksi iltapäivällä. Kabiinissamme meille oli pedattuna omat sängyt ja mukanamme matkusti kiinalainen nelikymppinen mies sekä yksi indonesialainen turisti. Junamatkan oli määrä kestää kaksikymmentäviisi tuntia, ja vietimme aikamme elokuvia katsellen ja vuoristoisia maisemia ihaillen. Pimeän tultua kävimme nukkumaan.

Junamatka Lhasaan

5. pvä

Juna saapui Lhasan rautatieasemalle neljältä iltapäivällä. Lupien tarkistus sujui ongelmitta, ja päästyämme ulos asemalta meitä vastaan saapui leveästi hymyilevä tiibetiläinen matkaopas. Hän vei meidät henkilöautolle, jota ajoi meille varattu kuski, ja sitoi kaulaamme valkoiset silkkiliinat. Ele oli tiibetiläinen tapa toivottaa tervetulleeksi. Matkalla Lhasan keskustaan oppaamme kertoi meille Tiibetistä ja Lhasasta. Erityisesti hän varoitti meitä kuvaamasta poliiseja, armeijan henkilöstöä tai valtion rakennuksia. Hän myös varoitti meitä mahdollisista vuoristotaudin oireista, sillä olimme junamatkan aikana nousseet lähes kaksi kilometriä lähes neljän kilometrin korkeuteen. Pientä pään jomotusta ja nopeaa hengästymistä lukuun ottamatta emme kuitenkaan kärsineet mainituista oireista.

Hotellimme sijaitsi keskellä vanhaa kaupunkia. Täälläkin ihmiset tuijottivat meitä ja syy vaikutti olevan sama kuin Xiningissä; länsimaisia ihmisiä näkyi todella vähän. Kävelimme vanhan kaupungin keskustassa Barkhor streetillä ja menimme ravintolaan, jonka kohdalla väitettiin sijainneen kuudennen dalai laman kantakuppila. Idyllisessä ympäristössä ravintolan kattoterassilla päätimme maistella paikallista perinnejuomaa ja tilasimme kannullisen jakinvoiteetä. Kellertävää ja sameaa juomaa siemaillessamme totesimme osuvaksi lonely planetin matkaoppaassa mainitun kuvauksen tästä juomasta: on vain yksi pahemman makuinen juoma kuin kuuma jakinvoitee – kylmä jakinvoitee. Kumottuamme irvistellen suurimman osan kannustamme kävimme vielä pelaamassa biljardia tupakansavuisessa biljardisalissa ja kiersimme jonkin aikaa iltaista kaupunkia.

Lhasan vanhaa kaupunkia ja jakinvoiteetä

6. pvä

Oppaamme sekä kuskimme odottivat meitä aamulla aulassa. Menimme tutustumaan Potalan palatsiin, dalai laman asumukseen. Palatsi kohosi vaikuttavana keskellä kaupunkia, ja korkeuteen tottumattomana läähätimme hitaasti portaita, jotka veivät meidät mäen päällä olevaan palatsiin. Tutustuimme palatsin hallintotiloihin ja dalai laman asuntoon sekä entisten dalai lamojen koristeltuihin hautoihin ja moniin uskonnollisiin patsaisiin ja tauluihin. Palatsilta aukesi komeat näkymät Lhasan kaupunkiin. Oppaaltamme saimme kuulla mielenkiintoisia asioita palatsin ja tiibetinbuddhalaisuuden perinteistä, käytännöistä ja historiasta.

Potalan palatsi

Palatsilta laskeuduttuamme söimme lounaaksi maittavan tiibetiläisen aterian Lhasa kitchenissä vanhassa kaupungissa. Lounaan jälkeen vuorossa oli vielä Jokhang-temppeli, tiibetinbuddhalaisten pyhiinvaeltajien keskus. Temppeli sijaitsi Lhasan vanhan kaupungin ytimessä. Jälleen opimme paljon uutta muun muassa tiibetinbuddhalaisten munkkien tiukasta ja kurinalaisesta elämästä, jossa hylätään oman edun ja mielihyvän tavoittelu ja keskitytään muiden puolesta rukoilemiseen.

Päivän kierrosten jälkeen kävelimme jälleen illan ympäri vanhaa kaupunkia. Tutustuimme muslimikortteleihin herkullisine grilliruokineen, sisämarkettiin, jossa vaatteiden ja kodinkoneiden keskellä kävellessämme olimme pyörtyä aulassa myytävän jakinvoin hajusta sekä vielä toiseen biljardisaliin. Koko biljardipelimme ajan meitä seurasi biljardisalin pitäjänä toimiva nuori nainen, lauma lhasalaisia koululaisia sekä pari vanhempaa miestä. Yleisömme antoi meille kilpaa huutaen ohjeita ja katsojat tarjoutuivat lyömään lyöntejä puolestamme. Kävimme myös pyörävuokraamossa tutkimassa hintoja, mutta ajanpuutteen vuoksi päätimme jättää pyöränvuokrauksen väliin. Koko ajan kävellessämme iloiset ihmiset hymyilivät meille ja tervehtivät meitä. Tunsimme olomme kotoisaksi näillä vanhojen kivitalojen ympäröimillä kaduilla. Kävimme syömässä illallisen suositussa Snowland-ravintolassa, jonka jälkeen palasimme vanhan kaupungin laitamilla sijaitsevan tunnelmallisen Housebaarin kautta hotellillemme.

7. pvä

Lähdimme jälleen aamulla oppaamme ja kuskimme kanssa ajamaan. Ensimmäisenä ohjelmaamme kuului Tiibetin suurin luostari, Drepung. Oppaamme mukaan täällä oli asunut ja opiskellut aikoinaan jopa kymmenen tuhatta munkkia. Luostari toimii myös munkkien yliopistona. Kuulimme oppaaltamme tiibetinbuddhalaisten munkkien opiskelevan aluksi kahdessa yliopistossa, logiikan ja filosofian yliopistoissa. Tämän jälkeen he ovat valmiita opiskelemaan meditaatioyliopistossa. Pelkästään kahdessa ensimmäisessä voi mennä kolmekymmentä vuotta, ja vasta kaikki kolme koulua suoritettuaan opiskelijat valmistuvat munkeiksi. Tämän jälkeen munkit alkavat yleensä joko opettaa nuorempiaan tai vetäytyvät vuorille mietiskelemään ja meditoimaan. Kävellessämme luostarilla näimme munkkien asumuksia, opiskelutiloja, luostarin jakinvoikatkuisen keittiön ja kävimme muutamassa uskonnollisten patsaiden ja taulujen täyttämässä kappelissa. Näimme munkkeja juttelemassa keskenään, kastelemassa puita ja kasveja, siemailemassa teetä, rukoilemassa ja pitämässä huolta luostarin tiloista. Luostari sijaitsi vuoren rinteellä, joten kaduilla kävellessämme pystyimme jälleen ihailemaan Lhasan vuoristoista maisemaa.

Luostarissa käytyämme ja lounaan syötyämme vuorossa oli Norbulingka, dalai laman kesäpalatsi. Menimme palatsin ympäröimän muurin portista sisään ja kävelimme kauniiden kukkien, pensaiden ja puiden reunustamia teitä pitkin dalai laman asumukselle ja tutustuimme sen sisätiloihin. Kuulimme kuinka nykyinen dalai lama pakeni Norbulingkasta Intiaan kaksikymmentäneljävuotiaana sotilaaksi pukeutuneena. Oppaamme kertoi myös dalai laman monivaiheisesta valintaprosessista.

Päivän kierroksen lopuksi menimme vielä Sera-luostariin, joka oli myös Tiibetin suurimpia ja jossa sijaitsi toinen munkkien yliopisto. Tutustuimme kolmeen munkkien tekemään hiekkamandalaan sekä vanhanaikaiseen kirjapainoon. Kolmelta iltapäivällä pääsimme seuraamaan munkkien iltapäiväkuulustelua, jossa vanhemmat munkit kuulustelivat nuorempiaan päivän aikana opituista asioista ja taputtivat käsiään, mikäli heidän kysymyksiinsä vastattiin oikein. Väärää vastausta seurasi taputus kämmenpöydälle sekä äänekäs nauru.

Munkkien iltapäiväkuulustelu

8. pvä

Lentomme Chonqingiin lähti kahdelta iltapäivällä. Matelimme suurkaupungin iltapäiväruuhkassa toista tuntia lentokentältä ydinkeskustassa sijaitsevaan hotelliimme. Iltapäivällä kävimme syömässä hotellin viereisessä grilliravintolassa maittavan mereneläväaterian, ja lähdimme kävelemään perjantai-illan vilkkaille kaduille. Pilvenpiirtäjien reunustamilla kaduilla kuljimme ohi katukeittiöiden, ulkoilmakonserttien ja tanssimaan kokoontuneiden väkijoukkojen. Nähtävää riitti kaikkialla pienistä yksityiskohdista korkeiden maastonkohtien tarjoamiin maisemiin tuhansien valopilkkujen valaisemassa kaupungissa. Kierreltyämme kylliksemme istuimme terassille juomaan virvokkeet ja palasimme hieman haikeina myöhään illalla hotellillemme.

Teksti: Kristoffer Simula
Kuvat: Omer Levin