Mummun matkassa – Lasten Kööpenhamina 7. – 9.7.2017

Perjantai 7.7.
Reissuun lähti pieni, mukava joukko. Jo lentoasemalla Suomen päässä tutustuimme toisiimme, pienen ryhmän etu! Lento meni niin joutuisasti, että ennen kuin huomasimmekaan, kone alkoi laskeutua. Meitä odottamassa ollut bussikin löytyi helposti. Koska hotellihuoneet eivät tietenkään vielä olleet valmiit varhaisesta saapumisajankohdastamme johtuen, lähdimme maittavan aamupalan jälkeen Hannu-oppaan luotsaamana kaupunkikiertoajelulle.

Katsastimme Tivolin sisäänkäynnit, osaamme seuraavana päivänä varmasti oikeaan osoitteeseen. Kuninkaanlinnan luona hyppäsimme bussista pois ihastelemaan linnaa. Sen takaa löytyi Hannun kertoman mukaan paikka, salainen keidas, joka ei ole kaikkien kööpenhaminalaistenkaan tiedossa, nimittäin kuninkaallisen kirjaston puutarha. Sieltä löytyi upeiden kukkaistutusten takaa valtava rautarengas ja toinenkin, joihin voi laivansa kiinnittää. Paikka kun joskus ollut satama!

Pienen merenneidon luona oli valtava väenpaljous patsasta ihastelemassa. Oppaamme kertoi tyttörukan menettäneen päänsä parikin kertaa. Mutta eivät sen seikkailut tähän loppuneet. Patsas ei olekaan aina pysynyt paikoillaan, vaan se on myös matkustanut kivineen päivineen Kiinaan asti, Shanghain maailmannäyttelyyn vuonna 2010. Siellä se oli pystytetty altaaseen, jonka merivesikin oli tuotu Tanskasta. Tarkoituksena oli näyttää, että merivesi voi olla niin puhdasta, että siinä voi uida. Ihmettä oli käynyt kummastelemassa kuusi miljoonaa kävijää.

Kuningattaren linna, Amalienborgin, edustalla seurasimme vahdinvaihtoa. Meillä oli lämmin, ilma oli lähes helteinen. Mahtaa niillä vahtipojilla oli tukalat olot karhunnahkalakkiensa alla. Lisää ihmeitä löytyi rannan tuntumasta. Kanavan toisella rannalla olevaa jätteenkäsittelylaitosta kummastelimme. Sen kaltevaa kattoa kun on talvella tarkoitus käyttää laskettelurinteenä. Toinen ihmetystä herättänyt asia oli aivan nenämme edessä. Iso laakea alue. Arvailimme sitä laituriksi, jolla on minigolfrata. Se onkin merenalaisen parkkihallin katto. Retkemme jatkui jalan Nyhavnin alueelle, missä ehdimme syödä jäätelöt ennen vesibussimatkaa takaisin hotellille.

Iltapäivän ja illan vietti kukin miten parhaiten taisi. Jotkut rohkaistuivat iltauinnille keskellä kanavaa olevaan uima-altaaseen. Vesi oli melkoisen raikasta ja harmi kyllä levää oli altaan reunoilla. Mutta uinti totisesti virkisti. Nukkumatti taisi vierailla jokaisen luona melko varhain.

Lauantai 8.7.
Yksinäinen joutsen uiskenteli kanavassa kuuden jälkeen aamulla. Sataa ripeksi. Kymmenen aikaan mummon matkalaiset suuntasivat kohti Tivolia. Ajoitus oli aivan erinomainen. Ilma oli hyvä, Tivolissa ei ollut vielä tungosta. Moneen laitteeseen pääsimme jonottamatta. Ihailimme Tivolin upeita kukkaistutuksia ja kauniita rakennuksia. Tivolissa on todellakin silmänruokaa riittämiin niin kauniiksi on alue rakennettu. Tuntuu hassulta ajatella, että silloin, kun huvipuisto paikalle perustettiin, se oli kaupungin ulkopuolella. Välillä oli aivan pakko mennä johonkin kaameaan kieputtimeen ja nauraa ja kiljua kauhusta ja ihastuksesta.

Viisi ja puoli tuntia ehdimme olla ennen kuin saimme taivaalta täyden lastin vettä niskaamme. Kuuro meni ohi yhtä nopeasti kuin oli alkanutkin. Yhdessä emme hotelliin palanneet, vaan kukin oli huvittelemassa niin kauan kuin jaksoi. Onneksi saattoi käydä välillä tankkaamassa itsensä jossain Tivolin ravintolassa. Valikoimaa riitti. Seuraavana aamuna kuulimme, että urheimmat olivat olleet huvittelemassa kymmenen ja puoli tuntia.

Sunnuntai 9.7.
Aamulla aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta. Matkamme nuorin, Tuuli 6 v., heräsi pirteänä puoli kuusi, joten ei mummukaan sen jälkeen nukkunut. Hotellihuoneen ikkunasta näkyi kanava ja sen rannoilla olevat uudet lasiset toimistorakennukset. Hieman toisenlaiset näkymät kuin keskustassa. Hotellimme Copenhagen Island on mainiolla paikalla, ja sen maittavaan ja monipuoliseen aamiaiseen olimmekin jo tutustuneet. On oikeastaan onni, että matka ei ole pidempi. Pullapöydän houkutukset saattaisivat osoittautua turmiollisiksi.

Hieman ennen yhtätoista veimme laukut ala-aulaan missä ne ohuella vaijerilla kiinnitettiin toisiinsa. Eivätpä pääse karkaamaan. Me lähdimme vesibussipysäkille tarkoituksenamme mennä Nyhavniin, missä nousisimme maihin. Kanavan reunaa seuraten, kauniita, värikkäitä, vanhoja taloja ihaillen kuljimme kohti ensimmäistä kohdettamme. Aurinko lämmitti ja lupaili hellettä.

Tutustumiskohteemme oli Guinness World Record museo ja sen yhteydessä oleva Exploratorie, joka pikku-Tuulille osoittautui liian pelottavaksi. Isommat lapset viihtyivät hyvin vankityrmien ja sähkötuolien parissa. Omaan tahtiin jokainen paikkaan tutustui ja lähti sitten kävelykatu Strogetia pitkin kohti Raatihuoneen toria ja H.C.Andersenin museota ja Ripley´s believe or not museota.

Helteisessä ja kauniissa Kööpenhaminassa sai hyvin ajan kulumaan. Yksi kumma asia kuitenkin oli. Olimme mummujen kanssa odottaneet saavamme syödä katkarapuja pursuavan Smörrebrödin mutta kuinkas kävikään. Ei onnistunut ennen kuin lentoasemalla. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Seuraavaa Mummon Kööpenhaminan matkaa odottelemaan jäädään.

Riitta Niemenmaa